Imrus, III, talvi R
Risteytysjaloste (Antonovka Obyknovennaja x OR 18T13) Venäjän Oriolista. Talvilajike, jonka hedelmät säilyvät maaliskuulle. Hedelmät 120–180 g, pohjaväri vihertävänkeltainen ja peiteväri
Risteytysjaloste (Antonovka Obyknovennaja x OR 18T13) Venäjän Oriolista. Talvilajike, jonka hedelmät säilyvät maaliskuulle. Hedelmät 120–180 g, pohjaväri vihertävänkeltainen ja peiteväri
Venäjän lajikerekisteriin v 1965 merkitty kesälajike (Anis Alyi x Papirova). Hedelmät 100–120 g lähes kokonaan punaisia. Malto vihertävänvalkoista, hienorakeista ja
Vanhimpia suomalaisia lajikkeita. Lähtöisin prof. Sahlbergin kuuluisasta Huvituksen hedelmätarhasta 1800-luvun lopulla. Hedelmä on pienehkö, lievästi pitkänpyöreä. Hedelmän helakankeltainen pohjaväri on
Venäläinen lajike, joka on saanut vankan jalansijan Kanadan kylmillä ja karuilla seuduilla. Lajike on kromosomistoltaan neliannoksinen (tetraploiidi). Hedelmät isoja vihreänpunaisia,
Suomalainen uutuuslajike, joka pohjautuu MTT:n risteytysaineistoon Lobo x Huvitus 1960-luvun alussa. Laskettu kauppaan 1996. Hedelmä on kookas ja väriltään lähes
Paikallislajike Heinävedeltä. Hedelmä täysin punainen, hyvänmakuinen ja näyttävä. Saattaa olla samaa alkuperää kuin Safran pohjola.
(Hammars varv) Venäläinen lajike, joka on kulkeutunut Suomeen jaloversoina sotakorvauslaivojen rakennustyömaan kautta. Hedelmä suuri 150-180 g, kekomainen, Pohjaväri keltainen, mutta
Vanhan venäläisen Borovinka lajikkeen muoto, jota viljellään useissa maissa eri nimillä. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, lieriömäisiä. useimmiten punaviiruisia. Malto karkeaa
(Grusovka Moskovskaja x Papirova) Venäläinen ruvelle vastustuskykyinen lajike. Koko keskikokoinen tai pienehkö 70 – 80 g. Muoto litteänpyöreä. Väri vaaleankeltainen
( Moskovan päärynäomrna) Vanha venäläinen kesälajike ilmeisesti jo 1700-luvun lopulta. Venäjän lajikerekisteriin se merkittiin v 1947. Hedelmä keskikokoinen, 80–100 g,