Emopuu on kasvanut kelloseppä Edelmanin pihassa Sortavalassa. Omena kellanvihreä, mehevä- ja mureamaltoinen. Aikaisin kypsyvä, erittäin herkullinen kestihedelmä.

Moskovan puutarhantutkimusinstituutin lajike. Puu on paksurunkoinen ja kasvutavaltaan pilarimainen. Hedelmä on keskikokoinen (80–100 g) keltainen, osittain punakylkinen. Rapean viinihappoinen, maku

Luontaisesti kääpiöivä lajike Tseljabinskistä. Hedelmä keskikokoinen 90–110 g. Väri vihreän keltainen punaisin merkein. Erinomaisen makuinen ja satoisa. Hyviä talven- ja

Harlamovski-lajikkeen alkuperäinen kanta 1700-luvun lopulta. Lajiketta on viljelty lähes kaikissa maissa. Lajike on terve ja kestävä. Hedelmät kookkaita, lähes punaisia

Monivaiheinen risteytysjaloste Venäjän Oriolista. Lajike on rupiresistenssi sisältäen Vf-geenin, ja siis täydellisesti ruvenkestävä. Uutuuslajike, joka on otettu Venäjän lajikerekisteriin v.

Prof. Mitshurinin kehittämä lajike 1930-luvulta. Hedelmä 110–130g, lähes pohjavärillinen, mutta punaviiruinen. Malto kellertävää ja hienorakeista, mehukasta. Maku happoisenmakea, miellyttävä syöntiomena.

Venäläinen n. kuukauden säilyvä syysomena Timirjazovin akatemiasta Moskovasta. Hedelmät kellanvihreitä, toispuoleisesti punaisia. Maku herkullinen. Lajikkeen talvenkestävyys on hyvä ja ruvenkestävyyskin

Risteytysjaloste Mitshurinskista (Keltainen Bellefleur x Kitaika-mat). Hedelmä 110-150 g. Väri vaalean keltainen, joskin valopuolelta punaviiruinen. Maku miellyttävä, mausteinen, makeanhappoinen. Saastuu