Sortavalan imelä, III (V), syys
Alunperin kaiketi venäläinen lajike. Suomessa oleva kanta polveutuu sortavalalaisesta emopuusta. Hedelmät kookkaita, lievästi kekomaisia, punaläiskäisiä. Maku puhtaan makea ilman sanottavaa
Alunperin kaiketi venäläinen lajike. Suomessa oleva kanta polveutuu sortavalalaisesta emopuusta. Hedelmät kookkaita, lievästi kekomaisia, punaläiskäisiä. Maku puhtaan makea ilman sanottavaa
Rupiresistenssi lajike Oriolista vuodelta 1993. Venäjän lajikerekisteriin lajike otettiin 2001. Menestynyt erittäin hyvin Pohjois-Savon koetarhoissa. Hedelmä 130–160 g. Pohjaväri on
(Auringon lahja) Vanha lajike vuodelta 1939 Jekaterinburgista. Nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 1959. Lajiketta viljellään nykyisin Venäjän pohjoisilla alueilla mm Uralilla. Kestävä
Luontaisesti kääpiöivä lajike Tsljabinskistä. Venäjän lajikekokeiluun lajike otettiin 1994 ja nimettiin lajikkeeksi 2002. Hedelmä isokokoinen 190–220 g. Pohjaväri kellanvihreä, peiteväri
(Mironowka, Mironoje) Hyvin vanha venäläinen lajike, jota on viljelty Karjalan kannaksella jo 1800 luvun alussa. Hedelmät ovat keskikokoisia tai sitä
Hyvin vanha suomalainen maatiaislajike, lähtöisin Hyvinkäältä n 1880. Puu on hillitty- ja pienikasvuinen ja hyvin aikaisin satoikään tuleva. Hedelmä keskikokoinen
Mitshurin v. 1896 risteyttämä (Antonovka x Renet Ananasnyj) venäläinen lajike. Hedelmä keltainen, valopuolelta kuultavasti vaalean punainen, keskikokoinen, hyvä pöytä- ja
(Voittajalle kunnia) Ukrainalainen risteytys (Papirovka x McIntosh). Liitettiin Venäjän lajikerekisteriin 1975. Hedelmä kookas, 130 -170 g, tummanpunainen, täyteläinen ja arominen.
Ruotsalainen lajike, joka meillä on osoittautunut hyvin kestäväksi ja satoisaksi. Hedelmät kookkaita, kekomaisia, vaalean vihreitä, hyväntuoksuisia ja aromikkaita. Terveys näyttää
Tanskalaisen kamariherra Tillisch:in kehittämä ja tyttärensä Signen mukaan nimeämä hieno talvilajike. Hedelmät suuria, väri keltainen auringon puolella tiilenpunaista hohtoa, korkkihuokoset