Yleinen suomalainen päärynä, III, kesä
Vanhin päärynälajikkeemme. Polveutuu Kuitian kartanon tiluksilta Paraisilta. Emopuu on tuotu sinne 1539 Tallinnasta. Omajuurisena tekee juurivesoja. Hedelmät pienehköjä, enintään 5
Vanhin päärynälajikkeemme. Polveutuu Kuitian kartanon tiluksilta Paraisilta. Emopuu on tuotu sinne 1539 Tallinnasta. Omajuurisena tekee juurivesoja. Hedelmät pienehköjä, enintään 5
Mielenkiintoinen syyspäärynälajike Uralilta, Kehitetty Tseljabinskin tutkimustaitoksessa, Kahden päärynäristeytyksen risteytys (Pyrus ussuriensis n:o 41-15-9 x Eliittipäärynä n:n 143). Hedelmä suuri 160–180
Ussurinpäärynää muistuttava päärynätyyppi Vaasasta, Kartiomainen kasvutapa. Runsas ja hyvin aikainen kukinta. Punainen syysväritys. Hieno koristepuu. Hedelmät pieniä ja vaatimattomia, lähinnä
Uudelleen tuotantoon otettu suomalainen maatiaispäärynä, hedelmä pieni, mutta makea.
Risteytysjaloste Moskovan Timirjazovin akatemiasta (Olga x Lesnaja krasavitsa). Otettiin valtakunnalliseen koeviljelyyn Venäjällä 1980 ja nimettiin lajikerekisteriin 1993. Hedelmä suurehko 130–150
Tsaarillinen, Tsaarittaren päärynä. Aikaisin valmistuva päärynä, kookas n 120 – 200 g, hyvä syöntipäärynä. Maku miedon päärynämäinen, hyvä. Pohjaväri vihreä,
Vanha venäläinen ja meillä kauan viljelty lajike, talouspäärynä. Jää pois tuotannostamme.
Suomalainen Ahtialan kartanon lajike. Hedelmä keskikokoinen, paksukuorinen, auringon puolelta punertava. Malto karkeaa, mehukasta. Kypsyy syyskuun alussa. Puu tanakka. Kotipuutarha-lehden makutestin
Täyspunainen päärynälajike Timirjazovin akatemiasta. Hedelmän koko n. 200 g. Menestynyt erinomaisesti taimistomme lajikekokeilussa.
Venäjän Mitshurinskista kotoisin oleva lajike. Kesäpäärynä. kypsyy elokuussa. Kohtalainen talvenkestävyys ja er. hyvä ruvenkestävyys. Aikais- ja runsassatoinen. Erittäin hyvän makuinen